Valmentajan pahin kompastuskivi voi olla intohimo, positiivisuus ja innostuminen

pakkopositiivisuus

Totean heti aluksi, ettei intohimoisuudessa, positiivisuudessa tai innostumisessa ole mitään väärää. Ne ovat oikein käytettynä äärimmäisiä vahvuuksia.

Valitettavasti jokainen vahvuus kääntyy heikkoudeksi, jos sitä käyttää liikaa. Jopa nuo ”positiiviset vahvuudet”. Käytän termiä lainausmerkeissä siksi, että mikään vahvuus ei oikeasti ole positiivinen tai negatiivinen. Monesti se vaikuttaa siltä, että tällainen kahtiajako on olemassa.

Ei ole.

Minun vahvuuteni on kyky suhtautua aggressiivisesti moniin eri asioihin ja hyvin nopeasti. Sen avulla korjaan ja puutun epäkohtiin välittömästi ja kaikissa tilanteissa. Toisaalta pyrin ratkaisemaan ne epäkohdat myös varsin nopeasti, jottei asiat jää roikkumaan. Asian kääntöpuoli on se, että jos aggressioni muuttuu vihaksi, siitä ei seuraa mitään kovin rakentavaa.

Yleensä vihastuminen aiheuttaa sen, etten saa haluamaani pointtiani perille. Joten minun täytyy olla rauhallinen aggressiivisuudessani. Vaikea laji.

Myös liiallinen järjenkäyttö voi johtaa siihen, että inhimillisyys ja tunteet unohtuvat. Pelkkä logiikka ei liikuttele ihmisiä kovinkaan tehokkaasti. Siitäkin huolimatta, että osalle meistä se onkin tärkein asia.

Toisaalta järki-ihmistä ei liikuta minkäänlainen emotionaalinen inspiraatio tai painostus, jos takana ei ole loogisia perusteluita.

Joten oikeassa oleminen ei auta, jos kukaan ei ymmärrä tai edes halua ymmärtää mistä puhun. Inspiraatio ja korkea energia ei auta mitään, jos puheissa ei ole mitään järkeä.

Miten varmistat, että olet maksimaalisen tehokas valmentaja ja voit auttaa asiakkaitasi mahdollisimman taitavasti?

Jos haluat olla valmentajana maksimaalisen tehokas, sinun on otettava jokainen vaikuttamisen osa-alue haltuun.

Ominaisuudet ovat samat kuin mestaripuhujalla.

Nämä asiat voisi ottaa muuten haltuun myös muissa konteksteissa. Esimerkiksi politiikassa.

Ethos = Uskottavuus osaajana ja ihmisenä. Et voi olla epäjohdonmukainen ja uskottava. Se tarkoittaa sitä, että selittää yhtä ja tekee ja on ihmisenä jotain ihan muuta. Tätä on ihan liikaa jo nyt valmennuskentällä. Esimerkiksi myyntivalmentajia, jotka eivät osaa myydä.

Mekin aloitimme Joonan kanssa matkamme nollasta. Miten auttaa muita vaurastumaan, jos ei edes itsellä ole vaurautta vielä kovin paljon? Meni aikansa ennen kuin itse uskoi olevansa jotain muutakin kuin pelkkä luulotautinen huijari.

Pathos = kyky herättää tunteita ja vedota ihmisten tunteisiin.

Tunteet liikuttavat ihmismassoja. Järkipuhe ei. Katso vaikka jenkkien presidenttikisaa. Jos Suomessa yksikin presidenttiehdokas osaisi oikeasti puhua ja vedota tunteisiin, hänet valittaisiin aina. Mutta kun ei.

Korkeintaan kuulee jotain puoliväkinäistä insinöörilässytystä tai mustavalkoista populismia. Mitä jos puhuisi järkeä tunteisiin vetoavasti? Onko kukaan kokeillut?

Logos = kyky puhua järkeä ja perustella kantansa loogisesti.

Suomalaisilla harvoin on tällä puolella ongelmaa. Mutta me emme huomaa omia päättelyvirheitämme tai Esa Saarisen systeemiajattelun kurssin ovat käymättä. Siksi emme osaa ottaa järkevästi tunteita huomioon.

Siksi päädymme luomaan, jotain niin idioottimaista kuin ”Kuuden minuutin työajan pidentäminen”

Mihin helvettiin se vaikuttaa? Jopa provisiopalkkaiset myyjät tekevät mittausten mukaan alle 2 tuntia tuottavaa työtä per päivä. Miten ihmeessä se auttaa, että lorvimiseen lisätään 6 minuuttia lisää? Mitä sen pitäisi lisätä?

Miten helvetissä tuollainen päätös läpäisee minkäänlaisen seulan?

Tiedätkö millä keinolla Fed-Ex sai paketit liikkumaan riittävän nopeasti lentokoneista pakettiautoihin ja päinvastoin? Sanomalla työntekijöille, että kotiin saa lähteä heti töiden loputtua. Ei työajan vaan töiden.

Kuin taikaiskusta, kaikki tapahtui ennätysnopeasti. Mikään bonusjärjestelmä tai vastaava ei auttanut yhtä tehokkaasti.

Voisiko olla, että aika on tärkeämpi motivaattori kuin raha?

Tietysti Suomi päättää yhteiskuntana valita juurikin sen typerämmän vaihtoehdon. Ei ole ihme jos jengi ”verosuunnittelee”, jos päätöksenteko on tätä tasoa. Opiskellaanko siellä eduskunnassa ollenkaan ihmisen käyttäytymistä vai mitä helvettiä täällä tapahtuu?

Hulluuden määritelmähän taisi olla, että tekee jotain samaa, mutta odottaa eri tuloksia.

Onko tässä nyt käynyt jossain vaiheessa niin, että potilaat johtavat mielisairaalaa? En tiedä. Minähän saatan olla yksi potilaista.

Mitä siitä seuraa, jos ”positiivisia” vahvuuksia hyödyntää liikaa?

Monien valmentajien tapauksessa oman ”intohimon” seuraaminen johtaa siihen, että bisnesosaaminen tai bisnesasioiden hoitaminen laiminlyödään täysin. Tehdään vaan sitä mikä tuntuu luontaiselta ja kivalta, eli valmennellaan menemään. Ilmaiseksi.

Tai rakennetaan verkkokurssi myymättä sitä etukäteen. Tai kirjoitetaan e-kirja testaamatta, haluaako joku sitä lukea.

Ilman maksavia asiakkaita, kaikki loppuu lyhyeen. Jossain vaiheessa pitää syödä, oli kuinka intohimoinen tahansa. Intohimo tuntuu kehossa ja keho kaipaa ravintoa. Kuolleessa kehossa ei tunnu mitään.

Pelkän valon käyttäminen ravintona ei taida onnistua kovinkaan monelta. Varsinkin jos kyseessä on jääkapin valo.

Positiivisuudesta ja positiivisesta ajattelusta voi tulla pakkopaikka todellisuudelta. Sinne piiloudutaan aina, kun pitäisi hyväksyä ikäviä tosiasioita. Ne kannattaa hyväksyä ennen kuin on liian myöhäistä. Kun kassa on kaksikymmentätuhatta euroa miinuksella, ei pysty tekemään enää mitään korjausliikkeitä.

Bisnes on älyllinen ja looginen urheilulaji. Fiilis antaa energian tekemiseen, äly antaa suunnan tekemiselle. On kannattavampaa tehdä hyvällä fiiliksellä oikeita asioita, kuin innokkaasti juosta väärään suuntaan.

Innostumisesta voi tulla keskittymisen este ja vanhat projektit vaihtuvat aina uusiin kesken kaiken. Yleensä mikään projekti ei mene maaliin tai sitä ei kehitetä niin pitkälle, että se voisi tuottaa jotain hyödyllistä.

Fakta on, että jossain vaiheessa innostus voi ottaa osumaa ja pitää tehdä muutamia epäinnostavia juttuja. Ei se ole syy lyödä projektia pakettiin. En ole koskaan törmännyt projektiin, joka olisi pelkästään superhauskaa ja helppoa alusta loppuun. En ainakaan hyödylliseen projektiin.

Monesti vaikeinta on juurikin ennen läpimurtoa. Se on toisiksi yleisin hetki luovuttaa. Yleisin on luovuttaa jo ennen kuin on edes aloittanut.

Jos on oikea tiimi kasassa, niin hauskaa on aina. Riippumatta siitä mitä ollaan tekemässä. Monet paskatkin reissut ovat hyviä reissuja oikealla porukalla.

Valmentajan täytyy oppia olemaan joustavasti oma itsensä

Jos teet jotain sellaista millä on merkitystä, koet varmasti vastoinkäymisiä. Oma kokemus ja myös muiden kokemus puhuu vahvasti sen puolesta. Elämä testaa aina tavalla tai toisella, oletko tosissaan.

Mikäli haluat, että homma toimii oikeasti, niin ota se yrittäjyys, myynti ja markkinointi haltuun. Hanki kaikki tarvittava tuki mitä tarvitset ja pistä se toimimaan. Omalla tyylilläsi ja omilla vahvuuksillasi.

Voit olla positiivinen, innostava ja intohimoinen. Mutta ota vähän suunnitelmallisuutta, testaamista ja käytännöllisyyttä mukaan.

Sinun tyylisi ei tarvitse olla minun tai Joonan käyttämä tyyli. Mutta jotain samoja perusperiaatteita sen kannattaa noudattaa. En keksi yhtään bisnesmallia, joka pärjäisi ilman asiakkaita.

Paitsi ehkä jotkin julkisrahoitteiset viritykset, joissa ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta. Eivät ne ole bisneksiä, vaan jotain kummallisia mutaatioita.

Minulle ja Joonalle on luontaista miettiä bisnesasioita. Me haluamme tietää miten asiat toimivat. Mietimme paljon miten ne toimivat mahdollisimman tehokkaasti, mikä vaikuttaa mihinkin tai mikä on olennaisempaa kuin joku toinen asia. Missä vika on ja miten se korjataan vähimmällä vaivalla?

Miten kenenkin kannattaa tehdä asioita, mitä on pakko tehdä.

Me olemme jonkinlaisia valmennusmaailman insinöörejä, joille monet inhimillisetkin asiat ovat pelkkää mekaniikkaa. Tarvitsee vain tietää säännöt ja sitten voi päätellä, miten homma saadaan toimimaan.

Kukaan ei yritä ampua kehittämiämme ajatuksia alas enemmän kuin me itse. Joskus jopa toivoisin olevani joiden asioiden suhteen enemmän väärässä. Elämä on armotonta monilta osin jos sen lakeja yrittää rikkoa. Jos jokin asia tehdään huonosti, se ei toimi. Se ei vaan voi toimia, oli kuinka innoissaan hyvänsä.

Painovoima ei kumoudu vaikka kuinka ajattelisi positiivisesti.

Minä ja Joona olemme itse itsemme pahimpia kriitikoita ja yritämme jatkuvasti olla väärässä. Joona osoittaa minulle omia typeryyksiäni ja minä taas toisinpäin. Näin se on toiminut tähänkin asti ja tulee toimimaan toivottavasti myös jatkossa.

Se on myös suurin vahvuutemme mitä voimme tarjota valmennuskentälle. Meiltä löytyy luonnostaan paljon sitä, mitä monilta valmentajilta ei. Eikä se tarkoita, että olisimme jotenkin parempia. Se tarkoittaa, että meille on luontaista keskittyä tietynlaisiin asioihin ja muille taas toisenlaisiin.

Miksi valmennusbisneksen pullonkaulat ovat niin erilaisia?

Pullonkaulalla tarkoitan sitä, että jossain kohtaan putkea on niin kapea kohta, ettei siitä oikeen virtaa läpi mitään. Pullonkaula voi olla tavassa tehdä bisnestä, tunteissa tai ajattelussa.

Monesti mietin miksi Joonan ja minun tekeminen näyttää olevan niin erilaista kuin suurimmalla osalla valmentajista. Sitten törmäsin Daniel Sa Nogueiran kehittämään (tai pöllimään, en tiedä) PEMS-malliin.

kuvia-01

PEMS jakaa ihmiset karkeasti neljään eri kategoriaan. Practical, emotional, mental, spiritual. Eli käytännöllinen, emotionaalinen, mentaalinen ja henkinen. Se selittää varsin osuvasti, miksi me teemme sitä me teemme ja miksi monet muut valmentajat tekevät mieluummin jotain muuta.

PEMS ei tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi sijaita missä tahansa kohtaan akselia. Emotionaaliset ihmiset eivät ole mentaalisten ihmisten vastakohta. PEMS mallintaa mielestäni ihmisen ”luontaista” toiminta-aluetta. Eli sitä missä on energiatehokkainta toimia.

kuvia-02

Suurin osa valmentajista on mielestäni jossain emotionaalisella puolella. Riippuen siitä onko valmentaminen tunnekeskeistä vai henkistä, niin sitten ollaan alhaalla tai ylhäällä.

Yleistän nyt vahvasti ja saatan olla väärässä. Perusteluna voin käyttää omaa perstuntumaa ja sitä logiikkaa, että ihmisten kanssa olemistahan tämä valmennustyö on. Se selittäisi PEMS:n jakautumista varsin yksinkertaisesti.

Taas monet kouluttajat ja konsultit ovat vahvasti mentaalisen akselin päädyssä.

Minä ja Joona olemme mentaalisen ja käytännöllisen akselin alalaidassa. Haluaisin ajatella, että olemme hyperpragmaattisia, mutta en tiedä. Meitä ei kiinnosta mikään muu kuin se, mikä toimii ja tuo ennustettavasti tuloksia.

Minä voin ratkoa ongelmia päivät pitkät ja etsiä sitä mikä on totta ja olennaista. Se on automaattinen prosessi, joka on käynnissä kaiken aikaa. Tunnepuolella pitää sitten vähän keskittyä, että pysyn kartalla. Pysyn nykyään paremmin kartalla, koska olen opiskellut asiaa paljon. Minun tunneälyni on työvoitto.

En ole luonnostani asiassa kovin hyvä, mutta opiskelemalla paikkaa omia heikkouksia nopeasti. Tai hitaasti.

Voin liikkua tällä missä kohdassa akselia tahansa, mutta kun menen aivan toiseen ääripäähän, se kuluttaa minua nopeammin kuin luontaisella alueellani toimiminen. Henkisyyskin on minulle jokseenkin käytännöllistä puuhaa. Matematiikkaa.

En ymmärrä enkeleitä tai yksisarvisia, mutta ymmärrän sen, että joku toinen ymmärtää.

kuvia-03

Koska minä ja Joona viihdymme juurikin siinä akselin päässä missä suuri osa asiakkaistamme ei viihdy, se on hyödyllistä ja haitallista yhtä aikaa. Me voimme antaa monille valmentajille paljon, mutta tämä luonnollisesti aiheuttaa jonkin verran probleemia kommunikaatiopuolella.

Yleensä yhteisymmärrys löytyy ajan kanssa ja kun molemmat ovat valmiita tutkimaan itseään ja omaa tekemistään.

Sitten on taas olemassa superanalyyttiset ja mentaaliset asiakkaat, joiden kanssa työskentelemme joskus. Heidän kanssaan eteneminen on vähän varovaisempaa ja hitaampaa, koska varmisteluun ja erilaisten tekijöiden huomioimiseen menee paljon aikaa.

Siinä ei ole mitään vikaa, mutta yhteisymmärrystä muodostetaan ajan kanssa. Yleensä olemme pitkälti samaa mieltä, mutta toteutuksen suhteen mietitään nyanssieroja.

Kaikissa tapauksissa oppimista tapahtuu molemmilla puolilla. Siksi tämä työ on niin palkitsevaa.

korjattukuva-04

Silloin, kun satumme samaan pöytään itsemme kaltaisten asiakkaiden kanssa, myyntiä tehdään yleensä yli 100 000 euroa ja nopeasti. Tästä on jo kolme tapausta, joten kaavamaisuus alkaa olla nähtävissä.

Mitä teet seuraavaksi?

Totean tässä tekstini päätteeksi, että meitä on moneen junaan. Me tarvitsemme toisiamme. Meidän täytyy oppia hyödyntämään toistemme vahvuuksia, että kokonaisuus menee eteenpäin.

Jos bisnesjutut tökkivät sinulla, anna meidän auttaa. Minä olen hakenut tunnepuolelle paljon apua sellaisilta, joilla se on paremmin hallussa. Minun vahvuuteni eivät välttämättä ole sinun vahvuuksiasi ja sinun vahvuutesi eivät välttämättä ole minun vahvuuksiani.

Joten hyödynnetään toisiamme.

Meillä alkaa uusi valmennuskokeilu. Voit hakea siihen mukaan, jos perusasiat ovat jo kunnossa.

Mikäli olet vasta alussa, käy ensin ilmainen kurssimme ja yritä saada oma kuukausilaskutuksesi muutamiin tuhansiin.

Kun haluat edetä nopeammin ja pidemmälle, osallistu juuri avattuun mastermind-ryhmäämme.

Tutustu mastermind-ryhmään täältä.

Seuraava kirjoitus

Varmista, että saat seuraavan kirjoituksen sähköpostiisi heti kun se julkaistaan.

Mitä teet seuraavaksi

1. Jos sinulla on kysymyksiä, jätä kommentti.

Jos sinulla on kysymyksiä kirjoituksesta, jätä kirjoituksen alle kommentti. Tai lähetä minulle sähköpostia timo@valmentaja-akatemia.fi.

2. Jaa kirjoitus eteenpäin.

Auta meitä ja jaa kirjoitusta eteenpäin Facebookissa, Twitterissä tai Linkedinissä. Kiitos!

Kommentit

Share This