Taikapilleri, jonka nielemällä korjaat itsetuntosi välittömästi

laakkeet

Taikapillerin tarkempi nimi on ”tuskainen itsetutkiskelu ja henkinen kasvu” ja välittömästi tarkoittaa tässä tapauksessa ”kuukausia” tai ”vuosia”.

Joskus homman voi tehdä viikossa, päivässä tai tunnissa. Riippuen siitä ketä on paikalla, millainen elämäntilanne ja osaaminen kullakin on.

Huono itsetunto ei ole pelkästään valmentajien ongelma. Se on lähes kaikkien suomalaisten ongelma. Me olemme surkealla itsetunnolla varustettua kansaa. Sekoitamme nöyristelyn nöyryyteen ja sitten olemme salaa katkeria, kun muilla menee hyvin.

”Se on minulta pois ja siksi väärin”-ajatusvirhe tuntuu valuvan jokaiselle elämän osa-alueelle.

Puhun nyt siis lähinnä itsestäni. Tuskin tämä koskee sinua.

Jos jollakin on hyvä itsetunto, hänet leimataan lähes automaattisesti ylimieliseksi.

Katso vaikka Cheekin ympärillä pyörivää ilmiötä. Keneltä hänen ”menestyksensä” on pois? Ilmeisen monelta, jos seuraa yhtään jupinaa asian ympärillä. Cheekin musiikista voi olla montaa mieltä, mutta uskoakseni moni hänen persoonaansa kommentoinut, ei tunne henkilöä yhtään. Joten kommentit taitavat kertoa enemmän kommentoijasta itsestään.

Toki Cheek räppää asioista uhokkaasti, mutta eikös se kuulu genreen muutenkin?

Mitä on hyvä itsetunto?

Itsetunto vastaa kysymykseen ”mitä minä ansaitsen elämääni?”

Itseluottamus vastaa kysymykseen ”kuinka hyvin uskon suoriutuvani tehtävästä?”

Itsevarmuus on yhdistelmä molempia. Itsevarmuus voi syntyä vain kun omat tavoitteet ovat linjassa muiden saaman hyödyn ja maailman lakien kanssa. Kun tietää olevansa oikealla asialla liikkeellä ja oikeilla motiiveilla, toiminnasta poistuu selittämisen tarve. Voi vaan tehdä.

”Osaan auttaa ihmisiä tekemään _____ ja ansaitsen sen tuomat hedelmät. Samalla parannan muiden elämää ja maailmaa”.

Itsekkyys ei ole väärin. Se on tuonut meidät tähän asti. Jos itsekkyys ajaa meidät palvelemaan toisiamme paremmin ja parantamaan maailmaa, mitä väärää siinä on? Ainoa ehto toimivalle itsekkyydelle on, että osaa harjoittaa lykättyä tarpeentyydytystä.

Eli annat ennen kuin saat mitään, etkä odota heti jotain korvausta takaisin. Se on myös yrittämisen laki. Ensin pitää tuottaa jotain hyödyllistä, ennen kuin voi saada keneltäkään yhtään mitään.

Moni luulee olevansa epäitsekäs ja väkisin tunkee muiden tarpeet omiensa edelle jatkuvasti. Moni yrittää jopa unohtaa omat tarpeensa täysin. Minusta se on marttyyrin toimintamalli. ”Olen niin mahtava ihminen, etten edes tarvitse mitään”. Onko parempaa ylimielisyyden naamiota olemassa?

Toki saa olla eri mieltä asiasta.

Miten hyvä itsetunto ilmenee valmentajan työssä?

Minusta se näkyy seuraavilla tavoilla

  • Rohkeutta pyytää sitä hintaa, minkä uskoo ansaitsevansa. Se voi olla siis aivan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Hinnoittelu riippuu täysin näkökulmasta, arvopohjasta, osaamisesta ja asiakkaan valinnasta. Viimeinen on tärkein.
  • Rohkeutta soittaa se saamarin puhelu. Juuri se puhelu, joka pitää soittaa, että pääset eteenpäin. Tai sitten lähettää se sähköposti. Miten vaan.
  • Rohkeutta kirjoittaa blogiinsa niistä asioista, mitkä uskoo todeksi.
  • Rohkeutta ilmaista oma mielipide, riippumatta siitä onko joku (tai kukaan) samaa mieltä.
  • Rohkeutta olla miellyttämättä ja pitää kiinni niistä asioista mitä uskoo todeksi, vaikka joustaminen tuntuisikin lyhyellä aikavälillä helpommalta.
  • Rohkeutta olla väärässä ja pyytää anteeksi tarvittaessa.
  • Rohkeutta olla utelias, tutustua eriäviin näkökulmiin ja antaa oman maailmankuvan muuttua jatkuvasti.
  • Rohkeutta nähdä useita erilaisia näkökulmia, jotka voivat olla totta yhtäaikaa.
  • Rohkeutta jättää asioita auki ja mielipiteitä muodostamatta. ”En tiedä vielä mitä mieltä olen, mutta odotan lisää tietoa ja kerron sitten”.
  • Rohkeutta lyödä itseä peliin ihmisenä kaikkine virheineen, haavoineen ja typeryyksineen.
  • Rohkeutta käyttää omia vahvuuksia sumeilematta ja olla peittelemättä sitä missä on hyvä.
  • Rohkeutta myöntää se, missä on juuri nyt ja lopettaa asian ympärillä tanssiminen.
  • Rohkeutta välittää ja sanoa välittävänsä, kun sille sopiva hetki on.
  • Rohkeutta katkoa ihmissuhteet, jotka eivät palvele enää ja muodostaa tarvittaessa uusia.
  • Rohkeutta valmentaa omana itsenään ja omilla vahvuuksillaan.
  • Rohkeutta sanoa ei.
  • Rohkeutta sanoa kyllä.

Itsevarmuus on siis rohkeutta. Itse-epävarmuus on pelkoa.

Eikä itsevarmuuden pointti ole se, ettei pelkoa ole ollenkaan. Itsevarmalla rohkeutta on hiukan enemmän kuin pelkoa.

Vaihe 1: Näin voit kartoittaa itsetuntosi nykytilan

itsetunto

Me emme voi kehittää itsetuntoa ”roolista” käsin. Roolilla tarkoitan sitä, että teeskentelemme olevamme jotain muuta kuin olemme. Rooleja on hyvä osata ottaa, mutta kun niihin jumittuu ja luulee olevansa jokin rooli, sitten meillä on ongelma.

Minullakin on useita rooleja. Yrittäjä, valmentaja, coach, blogaaja, markkinoija, copywriter, myyjä, Timo, mies ja niin edelleen. Lista jatkuu loputtomiin. Olen kaikkea noista ja en silti mitään.

Teeskentelyn päälle on mahdotonta rakentaa itsetuntoa. Jos roolisi eivät vaihtele tai jousta, ne on rakennettu muita varten, ei sinua.

Roolin ylläpito on energian tuhlaamista.

Jos haluat toimiva valmentajana maksimaalisen tehokkaasti, sinun on hylättävä rooli. Jopa ”valmentajan” rooli. Sinun on tultava täysin omaksi itseksesi ja laitettava kaikki vahvuutesi peliin. Jos sidot energiaasi yhtään teeskentelemiseen, osa voimavaroistasi on aina sidottu johonkin muuhun kuin valmennettavan asiakkaan auttamiseen.

Enkä sano, että näin ei saisi olla. Sanon vaan, että näin se monesti on. Rooli on välttämätön välivaihe, mutta siihen ei kannata jumittua.

On tärkeää tunnistaa se missä olet juuri nyt. Matkaa ei voi aloittaa sieltä, missä ei vielä ole.

On kaikenlaisia kivoja harjoituksia ja mantroja mitä voisit hokea itsellesi, mutta minä aloittaisin itsetuntoremontin menemällä suoraan kohti kipua. Kipu väistämätöntä, kärsimys on vapaaehtoista. Roolin ylläpito luo kärsimystä, mutta onneksi kivun kohtaamisen voi tehdä monin eri tavoin.

Yksi paikka on vastata alle laatimaani kysymyspatteriin. Parasta on, ettei vastauksia ole pakko jakaa kenellekään. Pääasia, että katsoo asiaa ensin itse rauhassa ja tutkii, tuntuuko tämä todelta.

Tämä on luultavasti valmennuksellisesti kaikista vastenmielisin kysymyspatteri minkä olen koskaan kirjoittanut.

Jos sinua ahdistaa ajatus harjoituksen tekemisestä tässä vaiheessa tai haluat vältellä sitä, sitten voit olettaa toimivasi jonkinlaisesta roolista käsin. Voi olla myös mahdollista, että olet päässyt rooleista eroon. Se on kuitenkin harvinaisempaa jos ylipäätään luet tätä tekstiä.

Myös liika varmuus  vastaamista kohtaan voi viestiä roolista. Moni välttää pelkojaan kieltämällä ne ja toimimalla niitä vastaan. ”Minähän vastaan tähän saatanan kysymyspatteriin ja katsotaan kuka on kuka”.

Minä tiedän tämän kokemuksesta.

Älä älyllistä tai rationalisoi tuntemuksiasi. Älä lähde keksimään tarinoita tai selityksiä. Ole brutaalin rehellinen ja kirjoita asiat niin yksinkertaisesti kuin voit. Raportoi vain siitä mitä koet. Älä tulkitse kokemaasi turhaan, koska tulkinnat ovat yleensä täysin harhaisia. Ainakin ne ovat sitä olleet minulle.

Etsi jokin turvallinen hetki ja tila itsellesi. Hengitä syvään. Pysähdy itsesi äärelle. Ota kynä ja paperia. Kirjoita. Tunnustele mitä sinussa tapahtuu. Nyt ei tarvi todistaa kenellekään yhtään mitään.

Kauheinta on, että joudun itse pohtimaan samoja asioita, kun kirjoitan tämän patterin auki.

Tässä on kysymykset:

  1. Mistä en  uskalla olla rehellinen itselleni juuri nyt?
  2. Mitkä asiat sattuvat minuun, mutta teeskentelen, etteivät ne satu?
  3. Mikä on se asia, minkä tekemistä tai kohtaamista välttelen, vaikka minun kannattaisi tehdä tai kohdata asia?
  4. Mitä vahvuuksiani en suostu myöntämään itselleni, vaikka muut niistä palautetta minulle antavatkin?
  5. Mitä ominaisuuksia kadehdin muissa? Mitä en myönnä kadehtivani?
  6. Missä tilanteissa tunnen riittämättömyyttä? Missä tilanteissa en myönnä tuntevani riittämättömyyttä, mutta tunnen sitä kuitenkin?
  7. Mitä haluaisin uskoa todeksi itsestäni, mutta se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta? Mitä minä en edes uskalla myöntää haluavani uskoa todeksi itsestäni?
  8. Minkä pelon kohtaamista pelkään kaikista eniten? Mitä uskon siitä seuraavan, jos pelko toteutuu?
  9. Millä tavalla elämäni muuttuisi jos menisin kaiken edeltävän läpi? Mitä tapahtuisi jos kaikki edeltävät rajoitteet poistuisivat? Miten se vaikuttaisi bisnekseeni?

Siinä se. Ei enempää, ei vähempää.

Tietysti tämä on vasta alku. Ensin pitää kohdata nykytila, jotta voi lähteä kehittämään sitä eteenpäin. Ensin pitää purkaa peloista kyhätty rooli perustuksiin asti. Sitten sen päälle voi ryhtyä rakentamaan jotain todellista. Jotain vahvempaa ja jotain kestävämpää.

Helpointa nykyisen roolin purkaminen on tietysti hyödyntämällä toisia valmentajia. Miksipä ei ostaisi palvelua kollegoilta? Sitten ei tarvi yrittää itse ratkoa omia ajatusvyhtejäsi, kun ne ovat kuitenkin solmussa.

Kun solmut on saatu auki, voi ryhtyä tekemään jotain muuta. Voi vaikka köyttää itsensä kiinni menestykseen.

Vaihe 2: Todellisuuteen pohjaavan itsetunnon ja itsevarmuuden rakentaminen

itsetunto

Vaihe 2 voi viedä aikaa runsaasti. Kun roolit on purettu tomuksi, jäljelle jää iso kysymysmerkki sen suhteen ”kuka minä oikein olen, mitä haluan ja mihin minä pystyn”.

Mielestäni paras tapa ottaa tästä selvää, on altistaa itsensä elämälle sen kaikessa monimuotoisuudessaan. Ryhtyä tekemään pieniä kokeiluja. Harrastaa asioita, tavata uusia ihmisiä, matkustaa, mennä valmennukseen, vaihtaa työpaikkaa tai mitä ikinä.

Muutokset ovat väistämättömiä, kun omia rooleja alkaa kyseenalaistamaan.

 

Seuraava kirjoitus

Varmista, että saat seuraavan kirjoituksen sähköpostiisi heti kun se julkaistaan.

Mitä teet seuraavaksi

1. Jos sinulla on kysymyksiä, jätä kommentti.

Jos sinulla on kysymyksiä kirjoituksesta, jätä kirjoituksen alle kommentti. Tai lähetä minulle sähköpostia timo@valmentaja-akatemia.fi.

2. Jaa kirjoitus eteenpäin.

Auta meitä ja jaa kirjoitusta eteenpäin Facebookissa, Twitterissä tai Linkedinissä. Kiitos!

Kommentit

Share This